Desibeli.net
4/5 tähteä
Ilkka-lehti *****
Johanna Kustannuksen tuore kiinnitys Pikku Kukka toimii Emilia Norpan ja Lotta Savolaisen kiehtovan ilmaisun välineenä. Duon ja sen bändin hehkussa voi havaita osin ultrabramaista ja liekkimäistä loistoa, jossa hallittu melankolia limittyy nerokkaisiin pop-sävellyksiin. Emilian ja Lotan taiteesta tekee erityisen sykähdyttävää sen rehellisyys. Pikku Kukka uskaltaa perata elämän eri väreitä aidosti.
Hämeen sanomat *****
Emilia Norpan ja Lotta Savolaisen yhteistyö on tuottanut – muiden muusikoitten kanssa – upean levyn. Vivahteissa on jotain Ultra Brasta, mutta kyllä Pikku Kukka on ihan oma lukunsa! Alku on biisin Hiljaisuus myötä aika jyräävä, sitä seuraa sekä musiikin että tekstin puolesta platan paras laulu 14 varista. Musiikki äänityksineen on ihastuttavan selkeää, ei silti tylsän yksinkertaista.
Metro-lehti (n:o 198) ***
Pikku Kukka on nimensä mukaisesti jotenkin pikkuinen, sillä Emilia Norpan ja Lotta Savolaisen vähäeleisyys on raikasta. Vähän kaihomielinen kakkosalbumi tuo mieleen jotain 1970-luvulta - mitä, ei ihan selkene kuulijalle. Paikoin liioiteltu kitarankäyttö käy jopa häiritseväksi, mutta onnistuu olemaan viemättä särmää kokonaisuudelta. Tasapainoinen, tunnelmallinen. Yllättävän hyvä. - Laura Halminen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
"Liioiteltu kitarankäyttö" PROUD! I love it!
VastaaPoistaJep, munkin mielestä pikemminkin kehu kuin haukku!
VastaaPoistaMun mielestä se on vielä vähäteltyä...
VastaaPoistaSeuraavaan (ensimmäiseen) keikka-arvioon lisättäköön liioiteltu välispiikkien hyväksikäyttö.
VastaaPoistaEhdotan liioittelun käyttöä muutenkin.
VastaaPoista