Emilia ja Lotta vierailevat Mahtavaa Helsinki Mahtavaa -ohjelmassa osoitteessa www.radiohelsinki.fi tai 88,6Mhz.
Huomenna ti 1.12. klo 17 eteenpäin!
30.11.2009
18.11.2009
Klubbaamaan sieltä!
Myö, Pikkis-trio, mennään seuraavalle Radio Helsinki -klubille Bellyyn esiintymään. Tulehan siis meitä katsomaan! Päivä on pe 4.12. Hyvät pikkujouluhulinat päälle siis! Siellä on mahdollisuus kuulla upeita taustabiittejä, joita ystävämme Juha on tehnyt esityksiämme rytmittämään. Tämän rytmiikan lisäksi tarjolla on myös kaunista viulua ja korkealentoisia välispiikkejä.
Tervetuloa! Kaikki tämä on tottakai ennakkotsekattavissa jo tänä perjantaina Libertéssä, jossa juhlimme Vadelma-klubin 5-vuotistaivalta. Mukaan sinnekin!
pe 20.11. Vadelma-klubi, Liberté, HKI
pe 4.12. Radio Helsinki -klubi, Belly, HKI
Tervetuloa! Kaikki tämä on tottakai ennakkotsekattavissa jo tänä perjantaina Libertéssä, jossa juhlimme Vadelma-klubin 5-vuotistaivalta. Mukaan sinnekin!
pe 20.11. Vadelma-klubi, Liberté, HKI
pe 4.12. Radio Helsinki -klubi, Belly, HKI
6.11.2009
Raukean hypnoottista melankoliaa.
Uusin Rumba on saapunut ja sieltä löytyy arvioitseminen, joka suo Pikkikselle neljä tähteä! Mukavaa on tähtisateessa tallustaa.
Raukean hypnoottista melankoliaa.
Levyn kansi näyttää epäilyttävästi siltä, nimi kalskahtaa vahvasti siltä, mutta älkää olko huolissanne! Pikku kukka ei ulkomusiikillisista ensivaikutelmista huolimatta ole ryvettynyt likaisessa villahousumeiningissä.
Tunkkaisessa pilvessä saati kalseassa norsunluutornissa ei siis leijailla, vaan Pikku kukan toisella albumilla musiikki on ilmavaa ja raikasta. Minimalistiseksi en sitä kutsuisi, mutta sopivan riisuttua hypnoottinen soitanta on. Musiikissa on tarttumapintaa, koska jokaisella melodialla on tilaa ja aikaa tehdä tehtävänsä rauhassa.
Pois ympäröivä maa on omalaatuinen ja jopa vaikea levy, mutta sen tyylikkkään melankoliseen sointiin on entistäkin mukavampi upota, kun on tehnyt asian eteen vähän töitä.
****
Jose Riikonen
Raukean hypnoottista melankoliaa.
Levyn kansi näyttää epäilyttävästi siltä, nimi kalskahtaa vahvasti siltä, mutta älkää olko huolissanne! Pikku kukka ei ulkomusiikillisista ensivaikutelmista huolimatta ole ryvettynyt likaisessa villahousumeiningissä.
Tunkkaisessa pilvessä saati kalseassa norsunluutornissa ei siis leijailla, vaan Pikku kukan toisella albumilla musiikki on ilmavaa ja raikasta. Minimalistiseksi en sitä kutsuisi, mutta sopivan riisuttua hypnoottinen soitanta on. Musiikissa on tarttumapintaa, koska jokaisella melodialla on tilaa ja aikaa tehdä tehtävänsä rauhassa.
Pois ympäröivä maa on omalaatuinen ja jopa vaikea levy, mutta sen tyylikkkään melankoliseen sointiin on entistäkin mukavampi upota, kun on tehnyt asian eteen vähän töitä.
****
Jose Riikonen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)